HeikkiSantala Iskee avoimesti; perinteisten arvojen puolesta

Pohjalainen piispan-jahti jatkuu

 

IHMISOIKEUDET EIVÄT PERUSTU RAAMATTUUN

 

Piispamme puolustaa ihmisoikeuksia” ja ”Hirmutekoja tehneiden ihmisoikeuksia ei voi teoista huolimatta loukata, ajattelee piispa Simo Peura.” (Ilkka ja Pohjalainen 20.12.)

 

Piispan kanta perustuu perustuslakiin ja ihmisoikeussopimuksiin. Niitä on myös kirkon noudatettava.

 

Antti Herttua Nurmosta kritisoi voimakkaasti piispan kantaa ja perustelee sitä Raamatulla ja luterilaisuudella (Ilkka 31.12. ja 14.1.). Kun ihmisoikeudet eivät ollenkaan perustu Raamattuun tai mihinkään uskontoon, vaan ovat päinvastoin niistä täysin riippumattomia, niin on asiaa syytä vielä lyhyesti selvittää.

 

Kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien historian alkamista on tutkijoiden mukaan vaikea määritellä.

 

Joidenkin mukaan Magna Cartaa, jolla Englannin kuninkaan Juhana Maattoman valtaa 1215 rajoitettiin, voi pitää ihmisoikeusjulistusten ja perustuslakien ensimmäisenä versiona, josta kaikki myöhemmät ovat kehittyneet.

 

Nykyinen ihmisoikeuksien yleismaailmallinen normisto syntyi natsien julmuuksien seurauksena. Pohjana on YK:n peruskirja (1945) ja YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (1948). Suomi tuli niihin YK:n jäsenyyden myötä osalliseksi 1955.

 

Lisäksi YK:n piirissä on tehty lukuisia muita ihmisoikeussopimuksia. Täydennyksenä on myös alueellisia sopimuksia, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus 1950. Siihen Suomi liittyi vasta 1989; hidasteena oli asemamme idän ja lännen välissä ja kylmä sota.

 

Suomen valtiosäännössä 1919 oli säännöksiä kansalaisten perusoikeuksista. Ne uudistettiin kokonaisuudessaan 1995 nykyiseen muotoonsa, perustuslain 2. luvuksi. Ihmisoikeussopimukset sisältävät ihmisoikeuksien vähimmäisehdot, joita perustuslain perusoikeuksilla (synonyymi) vielä vahvistetaan.

 

Jokaiselle kuuluvat ihmisoikeudet ovat siten turvattu sekä ylikansallisilla että kansallisilla lainsäädöksillä. Ihmisoikeussopimukset murtavat valtiosuvereniteetin; ovat sitovia. Tähän piispa Simo Peurakin viittasi. Ihmisoikeudet eivät ole uskonnollisesti päätettäviä asiota.

 

Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan jokaiselle ihmiselle kuuluvia perustuvanlaatuisia oikeuksia; kuten esimerkiksi oikeus elämään ja muita vain tärkeimpiä oikeuksia.

 

Ne ovat yleismaailmallisia; ovat samanlaisina voimassa kaikkialla. Ne ovat luovuttamattomia; niitä ei voida poistaa keneltäkään, ei edes henkilön omalla päätöksellä. Ne liityvät toinen toisiinsa.

 

Ihmisoikeudet ja niiden noudattaminen ovat eri puolilla maailmaa syvässä ristiriidassa keskenään. Tästä helposti syntyy ajatus, ettei ihmisoikeuksien raakalaismaisilla rikkojilla itsellään voi olla yhtäläisiä ihmisoikeuksia. Ajatus on kuitenkin väärä.

 

Ihmisoikeuksista, oikeus vapauteen menetetään tehdyn rikoksen takia vain vapausrangaistuksen ajaksi. Samoin rajoitetaan ihmisoikeuksia muidenkin rikosten sovittamisen ajan. Muuten ihmisoikeudet säilyvät kaikilla pysyvästi. Kuolemanrangaistus on meillä poistettu jo 66 vuotta sitten.

 

Heikki Santala järjestöneuvos Kauniainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat