Demarit kärjessä, persut hännillä
Ylen gallup-tulokset 3.11. ovat hyvinkin odotetunlaiset: SDP on vakiintunut kärkeen ja PS vastaavasti takiaispuolueeksi. Keskustan kannatuksen lasku on sekin odotettu; sen alku kesti vain arvioitua kauemmin.
Perussuomalaisten puoliintumista eduskuntavaaleista on selitetty rasismilla ja muilla edustajien töppäilyillä. Totuus on poliittisen historian ja lainalaisuuksien perusteella kuitenkin toinen.
Jytky oli puhtaan populismin tulos. Sen taustalla oli kannattajien protesti demarien oikeistopolitiikalle, ja keskustassa puolueen vaalirahoitusotkulle. ”Kosto-äänestettiin” persuja. Persuilla ei ollut omia ansioita.
Populismille on tunnusomaista nopea nousu ja yhtä varma hiipuminen. Näin on persuillekin käynyt.
(Silloin tällöin on hyödyllistä tutkailla mitä mieltä on mistäkin asiasta aiemmin tullut oltua, ja ottaa opiksi. Väärässä on helppo olla; oikean arvioiminen on työläämpää.)
—
(Juttu on julkaistu muun muassa Pohjalaisessa 11.5.2014)
”ON DEMARIEN KOTIIN PALUUN AIKA
SDP:n harharetki perinteisiltä juuriltaan on kestänyt parikymmentä vuotta. Puolue on sen ajan harjoittanut sille vierasta niin sanottua lippos-oikeistolaista politiikkaa. Puolueen kannatus on eduskuntavaaleissa pudonnut 28,25 %:sta (1995) nykyiseen noin 15.5 %:iin. Lisäksi Paavo Lipposen (sd.) vain 6,7 %:n kannatus ja vasta viides sija presidentinvaaleissa oli myös selvä protesti puolueen politiikalle.
Puolueen alamäki juontaa juurensa Lipposen ilmoittauduttua julkisesti kapitalistisen sekatalousjärjestelmän vankkumattomaksi kannattajaksi: ”aatteellisen linjani huipentumana.” Siitä nousi demarileirissä valtava kohu. Lipposen katsottiin luopuneen puolueen linjasta ja loikanneen oikealla. Minkä tahansa puolueen aatteesta erkaneminen on samaa, kuin pappi saarnaisi ateismin puolesta.
Puolueen pääideologi Bo Ahlfors katsoi, että ”Lipponen on tehnyt lähes täydellisen virhearvion.” Samoin katsoi demarien koko kärkikaarti: Erkki Liikanen, Arvo Salo, Seppo Lindholm, Lasse Lehtinen, Aimo Kairamo, Matti Linnanahde ja monet muut. Lipponen leimattiin pelleksi; ennen aikojaan.
Ulf Sundqvistin (sd.) jouduttua pankkisotkujensa takia 1993 eroamaan SDP:n puheenjohtajan paikalta, nousi Lipponen poikkeustilanteessa puheenjohtajaksi, monien mielestä vahingossa. Kokeneet kaikkosivat saman tien. Lipposen oikeistolaiselle politiikalle oli tie auki. Sen seurauksina tulivat tulonsiirrot palkansaajilta ja vähäväkisiltä suuromistajien ja elinkeinoelämän hyväksi, samoin työväestölle vahingolliset veroratkaisut.
Lisäksi Suomi siirtyi Lipposen sinipuna-pääministerikaudella kohti EU:n ydintä. Hänen oma julkinen tavoitteensa oli EU:n presidentin virka. Lipposen tunnettu kepu-kauna vääristi maan politiikkaa laajemminkin.
Eero Heinäluoman 2005 ja Jutta Urpilaisen 2008 alkaneilla puheenjohtajakausilla ei politiikkaa oikaistu. Urpilaisen kaudella on linjan oikeistolaistuminen päinvastoin vielä lisääntynyt. Se vain on peittynyt EU-julkisuuspaistattelun alle.
Jokaisen vaalin vaalitulos, aina historian heikoin, ei sekään herättänyt puolue-eliittiä. Kannattajakunta sen sijaan äänesti siitä jaloillaan. Puolue luisui kuilun partaalle. Linjan muutos, puolueen tarkoitusta vastaavaksi, voi kuitenkin vielä nostaa puolueen kuiville.
Puolueen linjaan onkin nyt tulossa oikaisu puheenjohtaja Antti Rinteen (sd.) johdolla. Vuoden päästä eduskuntavaaleissa kannattajilla on lisäksi tilaisuus vahvistaa linjan muutos. Mihinkään eriseuraisuuteen ei ole aihetta. Puolue on vahvin yhtenäisenä.
Keskustassa tapahtui Paavo Väyrysen (kesk.) presidentinvaalin menestyksen ansiosta ”uskomaton” kannatuksen nousu runsaassa vuodessa 13 prosentista jopa 24 prosenttiin.
Samanlainen SDP:n nousu, demarien kotiin paluuna, on puheenjohtaja-vaihdon ja linjan oikaisun ansiosta hyvin todennäköinen. Merkkejä siitä on jo nyt.
Muutos onkin välttämätöntä poliittisen kartan oikaisemiseksi. Se avaa uuden alun myös punamulta-yhteistyölle. Kokoomuslainen Nato- ja liittovaltiokiihkoilu on maalle haitallista. Samoin kuntasekoilu.
Onneksi olkoon puheenjohtaja Antti Rinne !
Heikki Santala, järjestöneuvos Kauniainen ”
Otsikossa on virhe!
Ilmoita asiaton viesti
Seppo,
en kehdannut sanoa ”persut takiaisissa”
Ilmoita asiaton viesti
Yhden asian haluan oikaista, Lasse Lehtinen oli ja on Lipposen vankkumaton kannattaja, muuten tekstisi on kyllä oikeaan osunut. ”Punamullalla” Suomi rakennettiin hyvinvointivaltioksi, mutta jos Lipponen vei puoluetta oikeistoon, niin Väyrynen vallanhimossaan, puhun kassakaappi-sopimuksesta, teki kepussa samoin ja tuota oikeistolaistumista kepussa Sipilä näyttää jatkavan.
Ilmoita asiaton viesti
Arto,
ko. lista on lähdeaineistosta. Lehtinen kyllä myöhemmin siirtyi kannattamaan Lipposta, ja taitaa olla nykyisin vieläkin oikeammalla.
Aivan; Väyrynen on pyrkyryydessä oma luku sinänsä, mutta Manu oli liian kova luu hänellekin. Kyllä Lipposella oli kepu-kaunaansa aihettakin.
Ilmoita asiaton viesti
PS-puolue joutaakin vakiinnuttaa paikkansa takiaispuolueena. Mieluummin rikkaruohona poistaa. Sen toiminta onkin ollut uskomattomaa huuhaata kaikkine puheenjohtajansa suoltamine sloganeineen ja takinkääntökommervenkkeineen. Ynnä kannattajiensa ja heidän valitsimiensa edustajiensa kummallisine ulostuloineen. Kansa ei sitä tarvitse, eikä olisi tarvinnut. Ei varsinkaan työtä tekevät ja siitä syrjäytetyt.
Sitä tarvitsi kokoomuksen ja keskustan ykköspäättäjät, voidakseen suorittaa kansalaisia ”silmään kusettavan” apupuolueen tuella jonkinasteisen reformaation (luterilaisen reformaation 500-vuotisuuden kunniaksi) nykyiseen kunnalliseen- ja maakunnalliseen järjestelmään.
Ilmoita asiaton viesti
Teuvo, eikö se takiaispuoluenimi tule siitä, että nämä takiaisen tavoin tarttuvat kiinni päästessään hallitukseen? Voin tietysti olla luulossani väärässäkin? Itse en usko Perussuomalaisten nykyisellä kannatuksellaan istuvan jatkossa yhdessäkään hallituksessa. Joten ei se ole takiaispuoluekaan vaan jotain muuta?
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan RKP:n soisi jokainen istuvan hallitusvastuussa. Minä en kylläkään löydä tekoja, joista ko. puoluetta kehuisin, mutta toiset varmaan….
Ilmoita asiaton viesti
Seppo Leskinen, kirjoitahan bloki jossa tuot esille Perussuomalaisten aikaansaannokset nykyhallituksessa.
Ilmoita asiaton viesti
En koe, että SDP:n linja olisi ihmeemmin muuttunut. Suurin ansio puolueen kannatuksen noususta on nykyhallituksella. Sen taival on ollut yhtä vatulointia. Kruununa kaiken päällä on sote/maakuntauudistus, josta ei Erkkikään ota selvää.
Ainoa, mikä näyttää varmalta, ovat nousevat hallintokulut ja hoitomaksut. Samaan sarjaan kuuluvat tulonsiirrot siinä vaiheessa, kun verotusta ja valtionapujärjestelmää uudistetaan uuteen maakunta/sotehallintoon sopivaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Viljo,
oppositiosta on politiikan linjan käytännön muutoksiin tietenkin heikot mahdollisuudet. Mutta kyllä niitäkin näkyy, varsinkin hallituksen esitysten pois vetämisissä. Ja SDP:n varjobudjeteissa löytyy myös eroja aiempaan.
Tämän hallituksen vatulointi ja sen perustuslain vastaiset lukuisat esitykset ja niiden perumiset ovat kyllä ennen kokemattoman alamittaista lain valmistelua. Pasmat ovat sekaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle tulee mieleen ”persujen” historiallinen lähtökohta. Ja sehän juontaa Veikko Vennamon SMP:hen. Karjalaistaustaisena nostan hattua Veikolle. Veikon vaikuttamisen ja työn ansiostahan meille pakoon ajetuille karjalaisille osoitettiin paikka suomalaisessa yhteiskunnassa. Monin paikoin heille erilaisessa kulttuurissa. Johon karjalaiset muistoineen kyynelsilmin sopeutuivat.
Aika monelle karjalais-siirtolais- pienviljelijänä toimiminen oli se leivän ja olemassaolon ja leivän lähde.
Ja sieltä pienten pellonpientareiden ääressä ahertajien joukosta SMP sai kannatuksensa. Nousten hetkeksi merkittäväksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.
Lähihistoriassa äänestäjien tietoisuuteen ja parrasvaloihin Soini puolueineen nousi kaupunkien lähiöiden vähäosaisten kannatuksella. Soini tajusi yhdistää lähiöiden köyhien ja aikaisempien maaseudun köyhien pienviljelijöiden ongelman. Yhteistä molemmille on ja oli vähäosaisuus. Alun perinhän Soinilla ja ”persuilla” ei ollut muukalaisvihamielisyys. Vaan kaupunkien lähiöiden yhteiskunnasta syrjäytyneiden, ei niinkään ratkaiseminen, vaan heidän ääntensä kalastelu.
Jos verrataan SMP:n Veikko Vennamoa karjalaisten asuttajana ja yhteiskuntamme sopeuttajana sodan jälkeisinä vaikeina aikoina, nykyiseen hänen seuraajaansa Timo Soinin lanseeraamaan ja johtamaan Perussuomalaiseen puolueeseen, niin …jääköön sanomatta.
Timo Soini voisi jäädä eläkkeelle, niin kuin moni muukin duunari loppuun ajettuna hänen iässään. Soinihan on jo sen täyttänyt minkä tavoitteekseen on asettanut. Rakentanut menestyneen puolueen ja saanut ministerin tittelin loppuiäkseen.
Ilmoita asiaton viesti
Teuvo,
aivan samaa mieltä. Noin se on.
Veikko Vennamo sai Karjalan siirtolaisten asuttamisessa rkp-eliitistä pysyvän vihamiehen: rantaruotsalaisten ”pyhälle maalle” ei evakkoja haluttu; eikä likaisiakaan keinoja kaihdettu. – Veikko Vennamon ja P.O.Väisäsen kirja ”Jälleenrakennuksen ihme” kertoo asuttamisen yksityiskohdat.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä yhteistä on Pekka Vennamolla ja Timo Soinilla?
Molemmissa tapauksissa Veikko Vennamon lanseeraama pienviljelijöiden ja vähäosaisten ”vallankumous” söi lapsensa.
Ilmoita asiaton viesti
Teuvo,
lopputuloksissa ei taida tosiaan eroa olla.
Ilmoita asiaton viesti
Säätiömiehiä molemmat.
Ilmoita asiaton viesti
Aimo,
niin, sekin vielä.
Ilmoita asiaton viesti
Politiikka on väsyttävän vaikeata, eikä aina osaa ennakoida tulevien loikkien määrää ja kuinka pitkälle ne vievätkään. EU on todella outo pakkaus, eikä sen ansiosta enää tunnista omaansa omaksi. Varsinkaan puolueiden väreistä puhuttaessa. Hallituskin oudoksuttaa, kun puolueet siellä ovat usein eri mieltä, mutta silti onnistuvat luovimaan kapteeninsa kanssa. SDP oli aikoinaan varmin vaihtoehto, eikä se halunnut Kokoomusta hallitukseen. Väyrysen pelisilmä sai Sorsan lentelemään toisiin aatoksiin, Holkerista peräti pääministeri. Sen jälkeen porvarit ovat olleet pysyvä vaihtoehto, ja SDP ei ole oikein onnistunut työväen puolueena. Nyt Soini yrittää mainostaa omiaan sellaisena, ei oikein vakuuta, kun ohjelma kertoo jotain muuta. Jos SDP onnistuu ajattelemaan Suomen työläisten parasta aivan aidosti, sen kannatus on varmasti vahva. Suurin haastaja on silloin Kokoomus ja markkinat, eurot ja dollarit. Keskusta ei osaa enää olla tasapainottava tekijä nimensä mukaisesti, vaan hetken onnistumisen aallonharjalla purjehtija. Kansan tuki on sisäisen voiman virtalähde ja sitä ei saisi kaataa ulkomailta käsin. Pahaa tekee nähdä, että Perussuomalaisten saama tuki kaatuu kotimaisin voimin. Kun minäkin uskoin ennen vanhaan Soiniin.
Ilmoita asiaton viesti
Ilkka,
ei ihme, että monesta nykytila tuntuu pahalta. Erityisesti niistä, jotka lähtivät puolueeseen aidosti muuttamaan valta-politiikkaa, kyllä kansa tietää -linjalle. Valta kuitenkin muutti kaiken.
Nopeasti se oma suu oli lähempänä kuin kansan suu. Siinä ei tullut mitään eroa hallituskumppaneihin.
Keskusta on myös eksyksissä. Ei maakuntauudistus sitä loputtomiin kanna, eikä Suomi ole Oy; Sipilän tähteys himmenee. Alkiolaiset ovat nousussa ja leastariolaiset laskussa.
Huolestuttavaa on, kuinka paljon korjattavaa nykyhallitus ehtii vielä maalle aiheuttaa. Valta kun on sille perustuslailla umpioitu; mikään ulkopuolinen taho ei voi hallitusta demokraattisin keinoin horjuttaa. Valitsee enemmistödiktatuuri. Kansanvaltaa on loukattu parlamentarismin kaavun varjossa. Aikansa tämäkin voi vain kestää.
Ilmoita asiaton viesti