HeikkiSantala Iskee avoimesti; perinteisten arvojen puolesta

Laki ei ole kaikille sama

  •                             Tähän on luottaminen
    Tähän on luottaminen

Sananvapaus vs. yksityisyyden ja kunnian suoja 

Mediasssa on sananvapaudesta esitetty kirjavia näkemyksiä siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Tuoreimpana tapaus Sipilä. - On aihetta selailla mitä mieltä laki on.

Perustuslaillisen sananvapauden käyttämistä joukkoviestinnässä säännellään pääasiassa sananvapauslaissa ja rikoslaissa. Lisäksi on lukuisia Korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ennakkoratkaisuja, ja runsaasti alan kirjallisuutta.

Sananvapauden käyttöä rajaava keskeinen säädös on perustuslain 10 § Yksityiselämän suoja: ”Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.” Mitä tahansa ei toisesta saa kirjoittaa; perustuslain yksilön suoja on vahva.

Siitä säätää tarkemmin rikoslain 24 luvun 8 ja 8 a § Yksityiselämää loukkaava tiedon esittäminen, 9 § Kunnianloukkaus, ja 10 § Törkeä kunnianloukkaus.

 

Yksityisyyden suoja

Luvun 8 ja 8 a §:n mukaan: Joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lain perustelujen mukaan yksityiselämän käsitteen ydin sisältää sen, että yksilöllä tulee olla tietty rauhoitettu ala (yksityiselämä), johon kuuluviin asioihin ei muilla ole oikeutta puuttua. Totuudenmukaistakaan tietoa yksityiselämästä, esimerkiksi terveyden tilasta, ei saa luvatta esittää. Sekin voi olla vahingoittavaa.

Rangaistavuus ei edellytä vahingon tai kärsimyksen konkreettista aiheuttamista; pelkkä vihjaus on riittävä. Vahinko voi olla aineetonta, kuten halveksuntaa ja yleisen arvostuksen menettämistä.

Poikkeus poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden kohdalla:

Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.”

Taloudellisen ja poliittisen vallan käyttö eivät ole lain mukaan yksityiselämää.

Lain perustelujen ja oikeuskirjallisuuden mukaan yksityiselämän (ja myös kunnian) suoja jaetaan luokkiin henkilön aseman ja julkisuuden asteen perusteella:

Ensimmäisessä ryhmässä ovat tällöin yhteiskunnallisen vallan käyttäjät, toisessa viihdejulkisuuden henkilöt, eli ns. julkkikset ja kolmannessa tavalliset ihmiset (OTT Päivi Tiilikka).

Eduskunnan lakivaliokunnan mielestä myös Julkisen sanan neuvoston (JSN) luokittelua ”kolmen kerrokseen väkeen” voidaan tulkita siten, että yksityiselämän suoja on vähäisin poliittisen ja taloudellisen vallan käyttäjillä ja laajin tavallisilla kansalaisilla. (LaVM 6/2000).

- Lainsäätäjä siis tukeutuu lakia säätäessään Journalistin ohjeisiin ! Ohjeet ovat kuitenkin vain alan eettinen ohjeisto, eli kustantajien ja journalistien näkemys, millaisten eettisesti kestävien periaatteiden mukaan suomalaisen median halutaan toimivan. Ala voi myös koska tahansa muuttaa ohjeitaan. Ohjeiden noudattamisen valvonta ja tulkitseminen kuuluvat vain JSN:lle. Valiokunta on sekoittanut etiikan ja lain keskenään. Ja kaiken lisäksi tuomioistuimissa tehdään samoin!

Kunnianloukkaus

9 §:n mukaan: ”Joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”

Tiedon ja vihjauksen sisällölle ei 1) kohdassa ole asetettu muita vaatimuksia, kuin että sen esittäminen on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka halveksuntaa. 2) kohdan sanonnalla ”halventaa” on tarkoitettu kuvata kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen kunniaa.

Myöskin totuudenmukaisen seikan esittäminen on rangaistavaa, kun esittäjä tietää sen olevan loukkaava.

Kunnianloukkauksen toteutuminen ei edellytä, että loukattu on mainittu nimeltä: periaatteessa kunnianloukkauksen toteutumiseen riittää jo se, että loukattu itse tunnistaa väitteen kohdistuvan häneen (Tiilikka).

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen (ks. tarkemmin: http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227284-kuolleen-kunnia-ja-yksityiselama-sosiaalisessa-mediassa ).

Poliitikkoja ja julkiksia koskee kunnianloukkauksessa sama rajoitus kuin yksityisyyden suojassa.

Törkeä kunnianloukkaus

10 §:n mukaan 9 §:ssä tarkoitetun kunnianloukkauksen tekee törkeäksi: 1. joukkotiedotusvälineen käyttö, ja 2. loukkauksen suuri tai pitkäaikainen kärsimys. Pitkäaikainen kärsimys voi olla suurta sen vuoksi, että loukkaus säilyy yleisön saatavilla pitkät ajat. Verkossa se säilyy iät ja ajat. Törkeästä kunnianloukkauksesta on tuomittava sakkoon tai vankeuteen eneintään kahdeksi vuodeksi.

Joukkotiedotusvälineen käsitteen tarkka rajaaminen ei ole välttämätöntä, koska säännöstä voidaan soveltaa myös silloin, kun loukkaava esitys on muulla tavalla toimitettu lukuisten ihmisten saataville, esimerkiksi yleisötilaisuudessa.

Mikä sallittua, mikä kiellettyä

Sananvapaussäädösten mukaan juttuja ja kirjoituksia voidaan arvostella ankarastikin, mutta henkilö tulee jättää rauhaan. Poliitikon pitää kuitenkin sietää voimakastakin kritiikkiä.

Kirjoitukset ja henkilöt olisi syytä pitää erillään, ja käyttää vain sallittua sananvapautta.

- Tämä on maallikon pintaraapaisu laajaan aineistoon; netistä löytyy halukkaille pykälät joka lähtöön.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

HS: "Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.”

Taloudellisen ja poliittisen vallan käyttö eivät ole lain mukaan yksityiselämää."

Juuri tämä ei näytä olevan selvää mamme ylintä poliittista valtaa käyttävälle henkilölle. Ei myöskään osalle suurta yleisöä.

Ja, kiitos, Heikki, erinomaisen valaisevasta tekstistäsi.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Jouni,

aivan niin; kyllä aika hämmästyttävää on poliitikoiden lain tuntemuksen vaje. Sitähän tulee esille lähes päivittäin. Se on kuin varjonyrkkeilyä.

Vakavinta on tietysti perustuslain vastaiset esitykset, joita niitäkin tulee tuhka tiheään. Esityksiä perutaan ja perutaan...

Kiitos kehuista !

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Laki on sama, tulkinnat ja tuoimiot vain vaihtelevat

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala Vastaus kommenttiin #3

Aimo,

ajan tuolla otsikolla takaa vain poliitikkojen, julkkisten ja tavallisten ihmisten laissa olevaa "kolmen kerroksen" luokittelua.

Käräjien tuomiot ovat sitten luku sinänsä.

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala

"Taloudellisen ja poliittisen vallan käyttö eivät ole lain mukaan yksityiselämää."

Yksityiselämänä pidetään elämää julkisuuden, viranomaistoimituksen tai muun työnteon ulkopuolella. Minusta poliitikkojen työskentelynä on pidettävä nimenomaan heidän poliittista toimintaansa ja työskentelyään "yhteisen hyvän" puolesta.

"Valiokunta on sekoittanut etiikan ja lain keskenään. Ja kaiken lisäksi tuomioistuimissa tehdään samoin!"

Mielestäni varsinkin poliitikkojen kohdalla on yksityiselämän raja varsin vaikea määritellä, sillä kansalaisilla on perusteltu syy seurata poliitikkojen työskentelyä ja päätöksentekoa sekä luotettavuutta suurennuslasin kautta. Tavallaan heidän poliittista uskottavuuttaan seurataan myös siviilielämän kautta. Tässä viitekehyksessä ymmärrän valiokunnan toimintaa.

Lopuksi otan perustuslain 29§ esille, vaikka tämä menee vähän ohi aiheen, anteeksi. Tuossa laissa sanotaan:

"Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Miten on mahdollista, että ryhmäkuri kahlitsee päättäjiä eikä kukaan asiaan puutu?

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Jari,

kirjoitan vain mitä laki sanoo, en omia mielipiteitäni.

Ja lain mukaan poliitikon yksityisyyden suoja on paljon suppeampi, kuin meidän tavallisten tallaajien, kuten toteatkin. Ja niin pitääkin olla, kun hoitavat yhteisiä asioitamme.

Perustuslaki tuntuu poliitikoille olevan halpaa hupaa; jatkuvasti vedetään lainvastaisia esityksiä takaisin.

Juttuni tarkoitus on kuitenkin vain "avata" lakia, ei niinkään ottaa kantaa sen rikkomiseen.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala Vastaus kommenttiin #7

Jari,

sorry, jäi vastaamatta kysymykseesi ryhmäkurista. Siitä lyhyesti.

Eduskuntatyö ilman järjestäytyneitä ryhmiä olisi mahdotonta. Ryhmistä on säädetty oma laki: Laki eduskuntaryhmistä.

Lain mukaan jokainen edustaja kuuluu johonkin eduskuntaryhmään. Ns. villejä edustajia ei eduskunnassa käytännössä voi olla.

Kullakin ryhmällä on omat lakiin perustuvat sääntönsä. Sääntöjen rikkomisesta voidaan määrätä huomautus, varoitus ja rankimpana kurinpitotoimena ryhmästä erottaminen määräajaksi tai kokonaan. Muita sanktioita ei laissa määritellä.

Eri ryhmien säännöt ovat saman tapaiset, kuten:

Eduskuntaryhmä pyrkii esiintymään eduskuntatyössä yhtenäisenä. Jäsen on velvollinen noudattamaan ryhmän päätöksiä, ellei ole saanut oikeutta niistä poiketa.

Jäsen voi myös aina erota ryhmästä; häntä ei voida vastoin tahtoaan sitoa mihinkään ryhmän päätökseen. Tällä viime kädessä taataan perustuslain 29 §:n mukainen kansanedustajan riippumattomuus.

Kansanedustajasta itsestään riippuu noudattaako ryhmän sääntöjä vai ei. 29 §:n mukaista riippumattomuutta ryhmä ei häneltä voi viedä.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

JO: "Miten on mahdollista, että ryhmäkuri kahlitsee päättäjiä eikä kukaan asiaan puutu?"

Sitä minäkin ihmettelen. Kun ryhmä- ja puoluekuri eivät perustu lakiin, ne ovat määritelmällisesti ilman lakia eli laittomia.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Jouni,

ks. kommenttini edellä.

Lain eduskuntaryhmistä perusteluissa on käyty tarkkaan läpi lain mukaisuus perustain 29 §:n kanssa. Täyttää perustuslain vaatimukset.

Aiemmin eduskuntaryhmien oikeudellinen asema oli epäselvä, esimerkiksi ns. ryhmäkurin osalta, johon viittaat. Tämä tuore Laki eduskuntaryhmistä (28.12.2012/979) selvensi tilanteen.

Vaikka laki takaakin kansanedustajan riippumattomuuden, niin harvapa siihen ryhmässä vetoaa; poliittinen ura on tärkeämpi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset